Oikeudellinen sääntely

Johtoelinten toiminnalla on hyvin monipuolinen sisältö. Toimeenpanovaltaa harjoitetaan toiminnassaan erityistä suhdetta oikeushenkilöihin, järjestöihin ja kansalaisiin. Siten hallinnollinen ja oikeudellinen sääntely tehdään. Samalla vuorovaikutus mahdollistaa hallinnan sekä hallinnoidun osapuolen että hallinnoivan osapuolen toiminnasta. Oikeudellista sääntelyä toteutetaan erilaisten säännösten ja sääntöjen avulla (SDA, esimerkiksi saniteettitunnukset). Joissakin tapauksissa hallintatoiminnot voivat olla hieman erityisiä. Näissä tapauksissa oikeudellinen sääntely tapahtuu minkä tahansa muun (paitsi hallinnollisen) teollisuuden (esimerkiksi työvoiman, taloudellisen, rikosoikeudellisen menettelyn) normien kanssa.

Tältä osin hallinnollisen sääntelyteollisuuden alaa voidaan selkiyttää korostamalla, että valvonta toteutetaan vain niillä sosiaalisilla suhteilla, joita ei ole muiden teollisuudenalojen normien alaisia.

Hallinnollisen lain aihe on ehdollisesti jaettu laitteiden välisiin suhteisiin ja elinten vuorovaikutukseen väestön, valtion ja oikeushenkilöiden kanssa.

Kun otetaan huomioon nämä tai muut edellytykset johtamissuhteiden muodostumiselle, määritellään hallinnollisen ja oikeudellisen sääntelyn ulkoiset tai sisäiset tehtävät.

Säännöllisen johdon standardiprosessi edellyttää vain yhden teoksen soveltamista valtion voiman tahdosta. Tämä säädös on normatiivinen ja laillinen. Mahdollisuuksien ja vastuiden yksilöinti suoritetaan itse oppiaineilla, jotka on osoitettu tähän asiakirjaan.

Oikeudellisen sääntelyn vaiheet riippuvat aiheen oikeudellisesta käyttäytymisestä. Monimutkaisessa prosessissa erotetaan kolme vaihetta. Käyttäytyminen voi olla laitonta tai laillista.

Ensimmäinen vaihe liittyy oikeudellisten normien yleiseen toimintaan. Oikeudellinen sääntely alkaa sisällön määrittelystä ja sisällön käyttäytymisen kehittelystä sekä tehtävien, valtuuksien, mahdollisuuksien, vastuiden ja muiden muodostamisen edellytyksistä. Siten lainsäätäjämekanismi alkaa toimia.

Toisessa vaiheessa oikeudellinen sääntely liittyy tiettyjen tehtävien ja oikeuksien ilmaantumiseen, eli oikeudellisena suhteena toimivan mekanismin käyttöönoton alkaessa. Vaadittava edellytys on oikeudellisten tosiseikkojen järjestelmä (tai yksi tosiseikka), jonka kautta normatiivista toimenpidettä esiintyy tietyissä oikeudellisissa seuraamuksissa. Niinpä oikeusnormien toteuttamismekanismi alkaa toimia.

Oikeusjärjestelmän toteuttaminen oikeuksien toteutumisesta alkaa siitä hetkestä lähtien, kun kansalainen hakee asiaa vastaavaa laitosta ja tekee kyseisen toimielimen päätöksen täyttääkseen vaatimukset. Esimerkiksi kun henkilö siirtyy eläkerahastoon, sääntöjen mukaan hänelle myönnetään eläke. Yksittäisen lääkemääräyksen määritteleminen maksun nimittämiseksi on yleisten normien yksilöinti suhteessa tiettyyn kansalaiseen. Vastaavan normatiivisen säädöksen avulla asiaan liittyvät subjektiiviset oikeudet ja velvollisuudet vahvistetaan suhteessa osapuolille.

Eläkkeen nimeämisen jälkeen kansalainen siirtyy subjektiiviseen (yksilölliseen) oikeuteen saada maksuja. Samalla sosiaaliturvalaitoksella on subjektiivinen velvoite laskea ja maksaa eläkkeitä.

Yleensä oikeudellinen sääntely pakotetaan oikeusnormien täytäntöönpanomekanismin avulla.

Säännösten valvonnan kolmas vaihe liittyy seuraamusten soveltamiseen. Tässä tapauksessa on virheitä. Säädösten käytön oikeusperustana on oikeudellinen tilanne, sääntö, jonka mukaan rikkomusvastuu määritellään.