"Pleiad" - tähdistö runoutta

Mukaan semanttisen sanan "Galaxy" edellyttää tiettyä ihmisten yhteisö yhden aikakauden ja yksi toimintaa. Sana on peräisin kreikkalaisesta mytologiasta. Pleiad - seitsemän tyttäret Atlas ja Pleione, jotka Zeus nosti ylös taivaalle ja kääntyi tähtikuvio. Kuusi tähdet loistavat kirkkaan valon, ja vain yksi kainosti piilottaa - koska hän, toisin kuin hänen tottelevainen sisaret valitsi rakkaan jumalia vastaan. Tämän saman mytologiassa antiikin merenkulkijoita taivaalliset käytetään jäljitystä tähdistö Seulaset.

Ei ole yllättävää, tämä tila esine vuosisatojen ja vuosituhansien on tullut suosittu symboli musiikin ministereille. Erityisen kirkas heijastus tähdistö pohjoisella pallonpuoliskolla löytyy kaunokirjallisen. Jo antiikin aikoina, että III-luvulla eKr, Aleksandrian koulukunnan runoutta syntyi. Seitsemän runoilijoita, viittaa se - Homer Jr., Apollo, Nikander, Theocritus, Aramur, Likotron ja Filiki - järjestäytynyt erillisessä ympyrä ja kutsui itseään "Pleiadin". Tämä suuntaus säilyy historiassa antiikin kirjallisuuden esimerkkinä korkea runoutta.

Vuosituhansien on kulunut, historia on toistanut itseään. Renessanssin aikana, vuonna 1540, Ranskassa julistautui uuden runoilijoita "Seulaset." Se oli aikaa Ranskan romantiikan, ja enemmän - villitys muinaisrunouden. Ryhmä nuoria runoilijoita johdolla Pierre de Ronsard julkisti todella vallankumouksellinen ohjelma kehitetään kansallista kirjallisuutta. On huomattava, että hekin olivat seitsemän, he nimesivät yhteisö ei ainoastaan "Pleiadin". Se oli yritys herättää henkiin ja antaa uuden tuulahduksen natiivi kirjallisuutta, ja samaan aikaan se oli eräänlainen piittaamattomuudesta ikivanhojen perinteiden Ranskan runoutta.

Mikä ohjelma runoilijoita "Seulaset" perustuu? Todettiin, tutkielman Joachim du Bellay, ja oli eräänlainen manifesti ei elvyttää, vaan luoda uusia kirjallisuuteen. Nuorempi sukupolvi runoilijoiden taisteli jotain tuoda ranskalaisen kirjallisuuden antiikin perinteen Alexandrine jae. Sellainen toive he selitti, että se oli Kreikan, aleksandrialainen runous on lähellä täydellisyyttä - ja tavu, ja runousopin yleensä. Vuonna rehellisesti heikko ja kiistanalainen tutkielma tehtiin hienovarainen nyökkäys äidinkielellä: kyllä, ranskan kielellä on kaunis, se on paljon potentiaalia, mutta se ei ole yhtä kehittynyttä kuin Kreikan tai Latinalaisen, ja koska se on kehitettävä. Ja mitä kehityksen tiellä kannattaa valita "Pleiadin"? Se ei ollut mitään, kuten jäljitelmä muinaisten.

Vuonna runollinen yhteisössä, mukana viisi - Etenn Zhodel, Jean-Antoine de Baïf, Remi Bello, Zhan Dora, Pontus de Tyard. Perintö "Seulaset", joka on tullut alas Nykyaikana on tullut hyvin tunnettu esimerkki todellisen ranskalaisen romanttinen lyriikka ja runouden Pierre de Ronsard kuin katkera kokemus mladoellinistov renessanssin. Jo 70-luvulla, hänen myöhempinä vuosina hän kirjoitti todellisia mestariteoksia, erityisesti jäi historiaan ranskalaisen kirjallisuuden "Sonnets Helen" - vihkimisen hänen viimeinen toivoton rakkautta. Ja niissä jälkeäkään jäljitelmä, ei kohteliaisuus hänen sydäntään Alexandrine jakeen, mutta on vain elävä, kärsimystä sielu runoilija.

Myöhempinä aikakausista kirjallisuutta on toistuvasti kuulosti suhteessa sanaan "Pleiadin" runoutta. Tämä oli kuitenkin puhtaasti attribuutiotulkinnat nimitys runoilijat yksi nykyisen tai yksi epookki. Joten, modernissa kirjallisuuskritiikkiin käytetään usein termiä "runoilijat Pushkin Galaxy", "Galaxy runoilijoita hopeaa" ikä ". Mutta näin Goethe kirjoitti: "uuden vuosisadan - muita lintuja."