Klassikoiden uusinta: Tolstojin "Caucasian Captive" - lyhyt yhteenveto ja työn ongelmat

Leo Tolstoja pidetään turhaan vakavana, "aikuisena" kirjailijana. Sodan ja rauhan lisäksi Voskresenya ja muut monimutkaiset teokset, hän kirjoitti useita tarinoita ja tarinoita lapsille, kehitti Azbuku, joka opetti talonpoikaisten lasten lukemista ja kirjoittamista. Tarina "Kaukasuksen vanki" kuuluu siihen ja nauttii jatkuvasti kiinnostusta tyttöjen ja poikien sukupolvesta 1800-luvun lopusta tähän päivään asti.

Työn lajit ja työpaikka kirjailijan työssä

"Caucasian captive" Tolstoy, lyhyt yhteenveto, jonka nyt katsomme, tutkijat kutsuvat pienen tarinan tai suuren tarinan. Hämmennystä työn genreen luonteeseen liittyy sen epästandardit koot, suuri määrä merkkejä, useita juonenkirjojonoja ja ristiriitoja. Tekijä itse määritteli sen "byl", ts. Kerroin siitä, että todella tapahtui tekoja ja tapahtumia. Tarina tapahtuu Kaukasuksella sodan aikana vuorikiipeilijöiden kanssa. On syytä huomata, että tämän kirjoittajan aihe ei ollut täydellinen, eikä Tolstojin "valkoihoinen sieppaus" (jäljempänä yhteenveto jäljempänä) ole ainoa siihen liittyvä työ. "Kozaanit" ja "Hadji Murad" on myös omistettu sotilaskokkien kuvaukselle, eri kulttuurien ja kansallisuuksien ihmisten välisten suhteiden erityispiirteisiin ja sisältävät monia mielenkiintoisia havaintoja ja värikkäitä piirroksia. Tarina painettiin vuonna 1872 Zaryan lehdessä. Neuvostoliitosta tähän päivään asti se sisältyy useimpien entisen Neuvostoliiton opetusohjelmiin.

Luomuksen historia

Mikä on Tolstojin "valkoihoinen vanki"? Sen lyhyt sisältö voidaan korreloi niiden todellisten tapahtumien kanssa, joista Tolstojista tuli osallistuja. Hän itse toimi Kaukasuksella, oli vihollisuuksien jäsen ja kerran melkein kaatui vankeuteen. Mielellisenä selviytyivät Lev Nikolajevich ja hänen ystävänsä Sado, joka on tšetšenialainen kansalaisuuden mukaan. Seikat, joita he kokivat seikkailun aikana, ja perustivat tarinan. Nimen suhteen siihen liittyy joitain kirjallisia yhdistyksiä. Erityisesti Pushkinin eteläisen romanttisen runon kanssa. Todellakin, Tolstojin "Caucasian Captive" (tarinan lyhyt sisältö antaa täydellisen käsityksen kirjoitusmenetelmästä) viittaa realistisiin teoksiin, mutta vastaava "eksoottinen" väritys siinä selvästi tuntuu. Haluaisin huomata toisen tällaisen yksityiskohtia. Tolstoja kiinnitti tarinan erittäin tärkeänä, koska Se oli näytelmä uudesta proosesta, eräänlaisesta kokeesta kielellä ja tyylillä. Siksi Nikolai Strakhoville lähetetyn arvostelun työn hän pyysi häntä kiinnittämään huomiota tämän työn puolelle.

Tontti ja sankareita

Niin mitä Tolstoj kertoi meille ("Kaukasuksen vanki")? Tarinan yhteenveto voidaan vähentää useisiin tarinoihin. Huono venäläinen upseeri Zhilin, joka palvelee kaukaisessa linnoituksessa, saa vanha äidiltä kirjeen, jossa hän pyytää tulla ja pysymään, katsomaan häntä. Kun hän on pyytänyt lomaa, hän kulkee junan kanssa. Toinen virkamies Kostylin matkustaa Zhilinin kanssa. Koska juna on hidas liikkeellä, tie on pitkä ja päivä on kuuma, ystävät päättävät olla odottamaan saattajia ja voittamaan loput omalla tavallaan. Kostylina on ase, hevoset molempien joukossa ovat hyviä, ja vaikka he joutuvat myös vuorikiipeilijöihin, he pystyvät välttämään ristiriitoja. Kostylinon valvonnasta ja pelkäämisestä huolimatta virkamiehet otetaan vangiksi. Niiden käyttäytyminen äärimmäisissä tilanteissa antaa elävän käsityksen kunkin persoonallisuuden luonteesta ja tyypistä. Kostylin on ulkoisesti voimakkaasti ja yhtä apatiaa ja hidas sisäisesti. Ponnistelujen jälkeen hän eroaa olosuhteista, nukkuu tai pahoinpuu, valittaa. Kun tatarit vaativat lunastuspyynnön kirjoittamista, sankari täyttää kaikki ehdot. Hän on passiivinen, flegmaattinen, vailla yritystä. Täysin erilainen asia on Zhilin. Hän ilmeisesti sympatii Tolstojin kanssa. "Kaukasuksen vanki" (lyhyt sisältö antaa meille mahdollisuuden paljastaa otsikon merkityksen) on siksi nimetty yksikössä, että tämä merkki on päähenkilö, todellinen sankari. Jos hän ei tahdo rasittaa äitinsä veloilla, Zhilin allekirjoittaa kirjeen väärin, valloittaa aulien ja kunnioituksen auktoriteetin, löytää tuttu Dinan yhteinen kieli ja kaksi kertaa järjestää paeta. Hän ei menetä rohkeutta, kamppailee olosuhteissa, ei hylkää toveriaan. Vapaaehtoinen, energinen, yritteliäs, rohkea, Zhilin saavuttaa hänen. Tällä ei ole kauheaa mennä tiedusteluun. Tämä on luotettava henkilö, yksinkertainen venäläinen luonne, joka oli aina kirjoittajan läheinen ja mielenkiintoinen.

Se on Zhilinin persoonallisuuden karisma, kiehtova juontaja, kielen yksinkertaisuus ja laconismi, joka on tarinan voimakkaan suosion salaisuuden takana.