Ekologinen politiikka. Ohjeet, käsitteelliset puitteet

Valtion ympäristöpolitiikka on yksi tärkeimmistä sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän sääntelyn tekijöistä . Tämän määritelmän mukaan eräiden kirjoittajien mukaan olisi ymmärrettävä joukko erityisiä taloudellisia, poliittisia, oikeudellisia ja muita toimenpiteitä. Valtion ympäristöpolitiikka toteutetaan sen varmistamiseksi, että maan alueella saatavilla olevat luonnonvarat voidaan käyttää järkevästi ja myötävaikuttaa yhteiskunnan, talouden ja luonnon dynaamisesti tasapainoiseen kehitykseen.

Edellä mainittu hallintotekijä perustuu viralliseen yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen luonnonhoidon ongelmasta.

Nykyään Venäjän ympäristöpolitiikka määräytyy presidentin asetuksissa vahvistettujen kestävien määräysten mukaisesti. Ympäristöasioiden johtaminen nykyaikaisissa olosuhteissa on:

1. Luodaan uusi taloudellinen ja oikeudellinen mekanismi, jolla hallitaan sotilaallisen, taloudellisen tai muun toiminnan vaikutusta ympäristön tilaan.
2. Täydellisyys ja sopeutuminen uusiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin normeihin, jotka tarjoavat luonnonsuojelua.
3. Luvan myöntäminen, sertifiointi ja standardointi ympäristöalalla Venäjän liittymisen kansainvälisen tärkeän ympäristönsuojelujärjestelmän mukaisesti.
4. Yhdistetyn valtion järjestelmän muodostaminen ympäristön seurannalle.
5. Resurssien säästö- ja ympäristöystävällisten teknologioiden käyttöönoton edistäminen.
6. Institutionaalisen ympäristön osaamisen laajentaminen.
7. Yrittäjyysaktiviteetin laajentaminen luonnonhoidon alalla.
8. Kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon luonnonhoidossa ja muilla aloilla.

Ympäristöpolitiikkaa käsitteellisellä kehykselläan vaikuttavat tietyt tekijät. Asiantuntijoiden mukaan seuraavilla tekijöillä on merkittävä vaikutus:

1. Luonnonhoidon ongelmien paheneminen tietyn maan alueella.
2. Ympäristön tilan heikkenemisestä aiheutuvien ympäristövaikeuksien luonne.
3. Epävarmuus tieteellisessä ympäristössä eräiden olennaisen tärkeiden ongelmien ratkaisemisessa.
4. Resurssien (myös taloudelliset) rajoitukset.
5. Ympäristö- ja luonnonvarojen säästämisen teknologian (mukaan lukien jätteiden hävittäminen ja kierrätys) todellinen kehitysaste.
6. Ympäristöystävällisten tuotteiden kilpailukyky, ympäristöystävällisen tuotannon taloudellinen tehokkuus.

Lisäksi ympäristöpolitiikan kehittymiseen vaikuttavat kansainväliset velvoitteet sekä väestön yhteiskunnallinen reaktio.

Kehitettäessä ympäristönhallinnan käsitteellisiä puitteita maassa on tärkeää valita taloudellisten sääntelymekanismien toimintaperiaate. Talousteorian mukaan luonnon tuotannon seuraukset johtuvat ulkoisista tekijöistä (ulkoisista tekijöistä). Nämä tekijät syntyvät, kun julkisen ja yksityisen edun välinen tasapaino häiriintyy. Esimerkki tällaisesta tilanteesta voi olla CHP: n toiminta. Tällainen sähköntuotanto on tietysti sosiaalisesti hyödyllinen ja tuo tuloja aseman omistajalle. Samanaikaisesti se voi kuitenkin aiheuttaa happaman sateen, radioaktiivisen taustan lisääntymisen läheisillä alueilla. Yhden yrityksen kannalta hyödyllisen CHP: n toiminta voi siten aiheuttaa vahinkoa ihmisille, jotka eivät hyödy sen toiminnasta.

Maakunnan ympäristöpolitiikan tavoitteena tulisi olla ympäristön tilan parantaminen. Eräiden tutkimusten tulosten mukaan suurin osa kansalaisista pitää luonnon turvallisuudesta vastaavia valtion koneita.