Kaspian maat: rajat, kartta. Mitkä maat pestään Kaspianmerellä?

Kaspianmeren tilannetta on edelleen kiista. Tosiasia on, että siitä huolimatta, että se on yleisesti hyväksytty, se on edelleen maailman suurin tyhjennetty järvi. Meri nimettiin niiden ominaisuuksien vuoksi, joilla on pohjarakenne. Se muodostuu valtameren kuoresta. Lisäksi Kaspianmeren vesi on suolaista. Kuten meri, usein havaitaan myrskyjä ja voimakkaita tuulia, jotka nostavat korkeita aaltoja.

maantiede

Kaspianmeren alue sijaitsee Aasian ja Euroopan risteyksessä. Lomakkeessa se muistuttaa yhtä latinalaisen aakkosen kirjaimista - S. Etelästä pohjoiseen meri ulottuu 1200 km, itään länteen - 195 - 435 km.

Kaspianmeren alue ei ole homogeeninen fyysisissä ja maantieteellisissä olosuhteissaan. Tältä osin se on ehdollisesti jaettu kolmeen osaan. Näitä ovat Pohjoinen ja Lähi sekä Etelä-Kaspian.

Rannikkomaita

Mitkä maat pestään Kaspianmerellä? On vain viisi:

1. Venäjä, joka sijaitsee luoteeseen ja länteen. Tämän valtion rannikon pituus Kaspianmerellä on 695 km. Täällä Kalmykia, Dagestan ja Astrakhan Oblast ovat osa Venäjää.
2. Kazakstanissa. Se on maa Kaspianmeren rannalla, itään ja koilliseen. Rannikon pituus on 2320 km.
3. Turkmenistan. Kaspianmeren alueen kartta osoittaa, että maa on vesisataman kaakkoisosassa. Rannikon pituus on 1200 km.
4. Azerbaidžanissa. Tämä tilanne, joka ulottuu Kaspianmerelle 955 km: n ajaksi, pestään sen länsipuolella sijaitsevilla rannoilla.
5. Iranissa. Kaspianmeren maiden kartta osoittaa, että maa sijaitsee lähellä viemättömän järven eteläisiä rantoja. Merialueiden pituus on 724 km.

Kaspianmeren alue?

Tähän asti ei ole ratkaistu riitaa siitä, miten tämä ainutlaatuinen vettä voitaisiin nimetä. Vastaus tähän kysymykseen on tärkeä. Tosiasia on, että kaikilla Kaspianmeren mailla on omat etunsa tällä alueella. Kuitenkin kysymys siitä, miten jakaa tämä valtava vesi, viiden valtion hallitukset eivät voi ratkaista pitkään. Tärkein kiista on kehittynyt nimen ympärillä. Kaspianmeri on edelleen meri tai järvi? Ja vastaus tähän kysymykseen ei kiinnosta maantieteilijöitä. Ensinnäkin poliitikot tarvitsevat sitä. Tämä johtuu kansainvälisen oikeuden soveltamisesta.

Tällaiset Kaspian valtiot, kuten Kazakstan ja Venäjä, uskovat, että niiden rajat tällä alueella pestään merellä. Tältä osin näiden maiden edustajat vaativat vuonna 1982 hyväksytyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen soveltamista. Tämän asiakirjan määräyksissä todetaan, että rannikkovaltioille on myönnetty 12 meripeninkulman vyöhyke sen valtion rajoilla. Lisäksi maalla on oikeus taloudelliseen merialueeseen. Se sijaitsee kahden sadan kilometrin päässä. Itämeren mannerjalustan rannikkovaltio on laki . Kuitenkin myös Kepinmeren laajin osa on kapeampi kuin kansainvälisessä asiakirjassa määritetty matka. Tällöin voidaan soveltaa keskiviivan periaatetta. Samanaikaisesti Kaspianmeren maat, joilla on pisin rantaviiva, saavat suuren merialueen.

Iranilla on erilainen mielipide asiasta. Sen edustajat uskovat, että Kaspian pitäisi jakaa oikeudenmukaisuuteen. Tällöin kaikki maat saavat 20 prosenttia merialueesta. Tehranin viran kantaa voidaan ymmärtää. Tämän ratkaisun avulla valtio hallitsee suurempaa vyöhykettä kuin jakaa meren keskiviivaan.

Kuitenkin Kaspianmeren vesi muuttuu merkittävästi vuosittain. Tämä ei salli meidän määrittää keskilinjaa ja jakaa alueen valtioiden välillä. Tällaiset Kaspianmeren maat, Azerbaidžan, Kazakstan ja Venäjä allekirjoittivat sopimuksen, jossa määritellään niiden alojen alueet, joilla osapuolet käyttävät taloudellisia oikeuksiaan. Siten meren pohjoisilla alueilla on saavutettu tietty oikeudellinen aselepo. Kaspianmeren eteläiset maat eivät ole vielä päässeet yhteen päätökseen. He eivät kuitenkaan tunnusta pohjoisten naapureiden saavuttamia sopimuksia.

Kaspianti on järvi?

Tämän näkökulman kannattajat lähtevät siitä, että Aasian ja Euroopan risteyksessä oleva säiliö on suljettu. Tässä tapauksessa on mahdotonta soveltaa sitä kansainvälisen merioikeuden normeja koskevaan asiakirjaan . Tämän teorian kannattajat ovat vakuuttuneita oikeutuksestaan, viitaten siihen, että Kaspianmerellä ei ole luonnollista yhteyttä Maailman valtameren vesien kanssa. Mutta tässä on vielä yksi vaikeus. Jos järvi on Kaspianmeren, valtioiden rajat, millä kansainvälisillä normeilla olisi määriteltävä sen vesialueilla? Valitettavasti tällaisia asiakirjoja ei ole vielä kehitetty. Tosiasia on, että kansainvälisen järven kysymyksiä ei ole koskaan keskusteltu kenenkään kanssa.

Kaspianmeren ainutlaatuinen säiliö?

Edellä lueteltujen lisäksi on olemassa toinen, kolmas näkökohta tämän hämmästyttävän säiliön kuulumisesta. Sen kannattajat ovat sitä mieltä, että Kaspianmeren tulisi tunnustaa kansainvälinen vesipiiri, joka kuuluu yhtä lailla kaikkiin siihen rajoittuviin maihin. Heidän mielestään alueen luonnonvarat ovat alttiina säiliöön rajoittuneiden maiden yhteiselle hyväksikäytölle.

Turvallisuusongelmien ratkaiseminen

Kaspian valtiot tekevät kaikkensa poistaakseen kaikki olemassa olevat erot. Ja tässä numerossa voimme huomata myönteistä kehitystä. Yksi vaihe Kaspianmeren alueen ongelmien ratkaisemiseksi oli kaikkien viiden maan välillä allekirjoitettu sopimus 18.11.2010. Se koskee turvallisuusalan yhteistyötä. Tässä asiakirjassa maat sopivat yhteisistä toimista terrorismin, huumekaupan, salakuljetuksen, salametsästyksen, laittomien tulojen menettämisen estämiseksi alueella ja niin edelleen.

Ympäristönsuojelu

Erityistä huomiota kiinnitetään ympäristökysymysten ratkaisemiseen. Alue, jolla Kaspian maat ja Euraasia sijaitsevat, on teollisuussaasteiden uhkaava alue. Kazakstan, Turkmenistan ja Azerbaidžan purkavat Kaspianmeren jätteiden vesille energiavarustamojen etsinnästä ja tuotannosta. Lisäksi näissä maissa on runsaasti hylättyjä öljykaivoja, joita ei hyödynnetä niiden kannattamattoman luonteen vuoksi, mutta että niillä on kuitenkin edelleen haitallinen vaikutus ekologiseen tilanteeseen. Iranin osalta se kaattaa maatalousjätteet ja jätevedet mereen. Venäjä uhkaa alueen ekologista teollisuutta aiheuttamaa pilaantumista. Tämä johtuu Volgan alueen kehityksestä.

Kaspianmeren maat ovat edistyneet jonkin verran ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Niinpä vuodesta 12.08.2007 alueella on vahva puukuva, joka asettaa tavoitteen Kaspianmeren suojelemiseksi. Tässä asiakirjassa on kehitetty säännöksiä bioresortioiden suojelusta ja vesiympäristöön vaikuttavien ihmisen aiheuttamien tekijöiden säätelystä. Tämän kiertämisen mukaan osapuolten olisi toimittava yhteistyössä Kaspian ympäristön tilan parantamiseksi.

Vuosina 2011 ja 2012 kaikki viisi maata allekirjoittivat muut meriympäristön suojelua koskevat asiakirjat. Niistä:

• Pöytäkirja yhteistyöstä, reagoinnista ja alueellisesta valmiudesta öljyvahinkojen tapahtuessa.
• Pöytäkirja, joka koskee alueen suojelua maalta peräisin olevista lähteistä peräisin olevasta saastumisesta.

Kaasuputkilinjan rakentaminen

Tähän mennessä Kaspian alueella on vielä yksi ongelma. Se koskee Nabucco-kaasuputken rakentamista. Tämä ajatus on tärkeä strateginen tehtävä länsimaalle ja yhdysvaltalaisille, jotka etsivät edelleen energiavarojen lähteitä, jotka ovat vaihtoehtoisia venäläisille. Tästä syystä osapuolet eivät käänny tällaisiin maihin, kuten Kazakstan, Iran ja tietenkin Venäjän federaatio. Bryssel ja Washington kannattivat Bakukissa 18.11.2010 Turkmenistanin presidentin julkilausumaa Kaspian maiden päämiesten huippukokouksessa. Hän ilmaisi Ashgabatin virallisen aseman putkilinjan sijoittamisesta. Turkmenistanin viranomaiset ovat sitä mieltä, että hanke on pantava täytäntöön. Samanaikaisesti vain ne valtiot, joiden pohjasta se sijaitsee, pitäisi antaa suostumuksensa putkilinjan rakentamiseen. Ja tämä on Turkmenistan ja Azerbaidžan. Iran ja Venäjä vastustivat tätä kantaa ja itse hanketta. Samaan aikaan niitä ohjasi Kaspian ekosysteemin suojelu. Tähän mennessä putkilinjan rakentamista ei suoriteta hankkeen osanottajien erimielisyyden vuoksi.

Ensimmäinen huippukokous

Kaspianmeren maat etsivät jatkuvasti tapoja ratkaista Euraasian alueella kypsyneet ongelmat. Tätä tarkoitusta varten järjestetään edustajiensa erityiskokouksia. Niinpä Kaspian osavaltioiden ensimmäisen huippukokouksen järjestettiin huhtikuussa 2002. Ashgabatista tuli paikka. Kokouksen tulokset eivät kuitenkaan oikeuttaneet toiveita. Huippukokous tunnustettiin epäonnistuneeksi Iranin vaatimusten vuoksi, että se jakautuisi meren alueelle viiteen yhtä suureen osaan. Muut maat vastustivat sitä voimakkaasti. Heidän edustajansa puolustivat omia näkemyksiään, jonka mukaan kansallisten vesistöjen koko olisi vastattava valtion rannikon pituutta.

Huippukokouksen epäonnistunut juttu herätti Ashgabatin ja Bakun välille kiistan, joka koski Kaspianmeren keskellä sijaitsevien kolmen öljykentän kuulumista. Tämän seurauksena viiden valtion päämiehet eivät päässeet yksimielisyyteen kaikista esitetyistä asioista. He kuitenkin sopivat järjestävänsä toisen huippukokouksen. Se pidettiin vuonna 2003 Bakussa.

Toinen Kaspian huippukokous

Nykyisistä järjestelyistä huolimatta suunniteltu kokous siirrettiin vuosittain. Kaspian osavaltioiden päämiehet kokoontuivat vasta 16. lokakuuta 2007. Tehtävä pidettiin Teheranissa. Kokouksessa keskusteltiin ajankohtaisista kysymyksistä, jotka liittyvät Kaspianmeren ainutlaatuisen vesimuodostuman oikeudellisen aseman määrittämiseen. Vesistöalueiden osavaltioiden rajat on aiemmin sovittu valmistellessaan uutta yleissopimusta. Myös esiin nousivat rannikkoalueiden turvallisuuden, ekologian, talouden ja yhteistyön ongelmat. Lisäksi ensimmäisten huippukokouksen jälkeen toteutettujen töiden tulokset tiivistettiin. Teheranissa viiden valtion edustajat esittivät myös keinoja jatkaa yhteistyötä alueella.

Kokous kolmannella huippukokouksella

Kaspianmeren maiden päämiehet kokoontuivat jälleen Bakussa 18. marraskuuta 2010. Tämän huippukokouksen tuloksena oli turvallisuusalan kysymyksiä koskevan yhteistyön laajentamista koskeva sopimus. Kokouksessa todettiin, mitkä maat ovat Kaspianmeren pestä, vain niitä, joiden on varmistettava terrorismin torjunta, valtioiden rajat ylittävä rikollisuus, aseiden leviäminen ja niin edelleen.

Neljäs huippukokous

Jälleen kerran Kaspian valtiot esittivät ongelmansa Astrakhanissa 29. syyskuuta 2014. Tämän kokouksen aikana viiden maan presidentit allekirjoittivat toisen lausuman.

Siinä osapuolet merkitsivät rannikkovaltioiden yksinoikeuden asevoimien lähettämiseen Kaspianmerelle. Mutta jopa tässä kokouksessa Kaspianmeren asema ei koskaan lopulta ratkaistu.