Art. Venäjän federaation rikoslain 292 § Virallinen laittomuus: kommentit ja piirteet

Väärennöksellä perinteisesti ymmärretään prosessin asentaminen, luominen tai jäljittely esineitä, asiakirjoja tai tilastoja, joiden pääasiallinen tarkoitus on johtaa ihmisiä harhaan. Kotimaan rikoslainsäädännössä vastuu tällaisesta toiminnasta on säädetty art. Rikoslain 292 §: ssä.

Historiallinen tausta

Kaikki rikokset ja normi, joka edellyttää vastuuta siitä, on tulossa historiaa. Taistelu tällaista toimintaa vastaan väärentämiseltä alkoi kauan ennen monien nykyaikaisten valtioiden syntymistä.

Romanilaissa tätä käsitettä tulkittiin erittäin laajasti. Väärennökseksi erityisesti ne sisälsivät tahdon, toimenpiteiden, kolikoiden, painojen, sinettien, tuomareiden lahjonnan, väärennyksen väärentämisen. Se oli kollektiivinen käsite ja oikeudellisesta näkökulmasta arvoton, joka kattaa kaikki mahdolliset tapaukset, jotka koskevat totuuden salaamista.

Englanninkielinen rikoslainsäädäntö, joka on määritelty vuoden 1981 laissa tarkoitetusta väärentämisestä "väärän keinon luomiseksi kannustamaan joku ottamaan sen alkuperäiseen ja vahingoittamaan itsensä tai kolmannen osapuolen.

Kansallisessa lainsäädännössä käsite ilmeni jopa "Venäjän totuuden" luomisen aikaan ja erilaisten metamorfoosien syntymisen aikana. Rikoslain nykyisen rikosoikeudellisen normin sisältö (rikoslain 292 artikla) on lähinnä Neuvostoliiton sanamuotoa. Sitten tämä toimi määriteltiin todellisten asiakirjojen muokkaamiseksi tai väärennettyjen asiakirjojen tekemiseksi. Samanaikaisesti väärentäminen jaettiin virallisiin ja yksinkertaisiin eli yksityisen henkilön tekemään väärentämiseen.

Art. Rikoslain 292 artikla: yksinkertainen koostumus

Nykyaikainen venäläinen lainsäädäntö määrittelee väärentämisen valtion tai kunnallisen työntekijän sekä virkamiehen johdosta tahallaan väärennetyistä tiedoista virallisissa asiakirjoissa sekä niiden sisältöä vääristävistä korjauksista. Rikosoikeudellinen vastuu syntyy, jos kyseiset toimet on tehty henkilökohtaisten intressien tai palkkasotilaiden vuoksi.

Yksinkertainen koostumus edellyttää jotakin vaihtoehtoista rangaistusta syylliseltä, joka on seuraavanlainen:

• Sakko 80 tuhatta ruplaa. Tai muita syyllisten tuloja (palkat mukaan lukien) enintään kuuden kuukauden ajan;
• Pakollinen työ enintään 480 tuntia;
• Korjaava tai pakkotyö enintään 2 vuotta;
• Pidättäminen enintään kuudeksi kuukaudeksi;
• Vapautus enintään kahden vuoden ajan.

Hyväksytty henkilökunta

Art. Rikoslain 292 §: ssä tarkoitetaan väärentämistä, joka on aiheuttanut laillisesti suojattujen organisaatioiden, kansalaisten ja heidän oikeuksiensa tai etuuksiensa laillista etua merkittävästi.

Tällöin sovelletaan seuraavia seuraamusyyppejä (vaihtoehtoisessa järjestyksessä):

• Sakko 100-500 tuhatta ruplaa. Tai muita syyllistyneiden tuloja (palkka mukaan lukien) 1-3 vuoden ajan;
• Pakkotyövoima enintään neljä vuotta, jolla kielletään tiettyjen toimintojen harjoittaminen tai rajoitetaan oikeutta pitää tiettyjä tehtäviä enintään kolmen vuoden ajan (tai ilman sitä);
• Vapautus enintään neljä vuotta, jossa kielletään tiettyjen toimintojen harjoittaminen tai rajoitetaan oikeutta saada erityisiä kantoja korkeintaan kolmen vuoden ajan (tai ilman sitä).

Rikollisuuden kohde ja kohde

Rikollisen pahoinpitelyn tarkoitus analysoidun taiteen mukaan. Venäjän federaation rikoslain 292 §: ssä säädetään valtion virastojen tavanomaisesta toiminnasta, joka liittyy virallisten asiakirjojen antamiseen ja niiden levittämiseen.

Edellä esitetyn perusteella ei ole vaikeaa arvata, mikä materiaali maailmassa tapahtuu rikoksen aikana. Toisin sanoen, mikä on sen aihe. Nämä ovat asiakirjoja, mutta ei kaikkia, mutta ne täyttävät tiettyjä vaatimuksia: ne ovat peräisin tietystä oikeushenkilöstä, eivät välttämättä valtionvirastosta, sisältävät kaikki viralliset merkit, eli ne tunnustetaan lailla. Yksityiskohtainen selitys annetaan huomautuksissa art. Rikoslain 292 §: ssä.

Virallisella asiakirjalla on oltava kaikki merkkejä julkisuudesta. Ne ilmaistaan yleisesti hyväksytyllä tavalla, sen käsitteleminen määrittelemättömälle henkilöpiirille (oikeussubjektien aiheet), kiinnittyminen materiaalialustaan (elektroninen, paperi, magneettinen jne.). Virallisen asiakirjan hankkiminen tapahtuu sen jälkeen, kun allekirjoittanut virkailija on allekirjoittanut sen.

Tavoitteellinen puoli

Virallinen väärentäminen (rikoslain 292 artikla) objektiivisella puolella on luonteenomaista muodollinen koostumus. Rikollisuutta pidetään täytettynä väärien, epäluotettavien tietojen antamisessa virallisessa asiakirjassa. Toimenpide on ilmaistu väärentämisen tai väärentämisen varalta, joka on tehty eri tavoin (poistaminen, korjaaminen, lisäys jne.). Tähän sisältyy tietoisesti väärien tietojen lisääminen. Tällaisen asiakirjan käyttö ja sen seuraukset eivät kuitenkaan kuulu rikoksen soveltamisalaan (rikoslain 292 §: n mukaan). Todisteiden kohteena ei ole näitä toimia. Kaikki muut rikolliset toimet, jotka liittyvät millään tavoin vilpillisen asiakirjan käyttämiseen ja siitä aiheutuviin seurauksiin, kuuluvat toisen rikosoikeudellisen normin piiriin.

Aihe ja subjektiivinen puoli

Palvelupetoksen aihe on määritelty erityiseksi. He ovat virkamiehen virkamiehiä, virkamiehiä tai paikallishallinnon työntekijöitä.

Lahjonnan subjektiivinen puoli kuvataan lailla syyllisyydeksi suoran tarkoituksen muodossa. Rikollinen on tietoinen toimiensa lainvastaisuudesta ja toivoo heidän olevan sitoutunut. On tärkeää muistaa, että syyllisyyden psyykkinen asenne väärentämiseen olisi aina liitettävä omaehtoisuuteen ja muihin henkilökohtaisiin etuihin.

Art. 292 CC

Kuten edellä mainittiin, väärentämisen kohteena ovat viralliset asiakirjat. Huomautuksia tästä asiasta ovat seuraavat tiedot.

Virallinen asiakirja on kirjallinen toimi, joka suoritetaan sähköisessä tai paperimediassa ja joka on peräisin valtion laitteiston yhdestä tai toisesta liittymästä. Sen on todistettava erityisiä tapahtumia ja tosiseikkoja, jotka aiheuttavat tiettyjä oikeudellisia seurauksia henkilöille, jotka käyttävät sitä. Virallisessa asiakirjassa on oltava tarvittavat tiedot: leima, leima, päivämäärä, numero, virkailijan allekirjoitus. Tällaisiin toimintoihin voi esimerkiksi sisältyä rekisterikirjan rekisterikirjat, työrekisteri, henkilökortti jne.

Puhuessaan rikollisen itsetarkoituksesta, lainsäätäjä tarkoittaa henkilön pyrkimystä saada itselleen mitään hyötyä (laitonta). Se voi olla sekä omaisuusoikeuden hankkimisen että aineettoman omaisuuden hankkiminen - immateriaalioikeuksien hävittämisoikeuden hankkiminen.

Lainsäätäjän "muun henkilökohtaisen edun" sanamuotoa käsitellään varsin laaja-alaisesti: kohtuuttomat turhamaisuus, protektionismi, urakehitys, työelämän negatiivisten tulosten peittäminen jne.

Väärentäminen ja väärennys: ero

Taudin alainen rikos. Rikoslain 292 §: ssä, on samanlainen kuin eräät muut rikosoikeudellisesti rangaistavat teot. Ensinnäkin, palvelu väärentäminen olisi erotettava todisteiden väärentämisestä. Kummassakin tapauksessa ensimmäisellä silmäyksellä asiakirjoihin tehdään muutoksia. Väärennösten tapauksessa juuri vääristyminen tapahtuu luonnollisesti eikä väärentämistä. Toisin sanoen asiakirjan sisältö muuttuu tavalla, jolla faker tarvitsee sitä. Lisäksi tulevaisuudessa aineistoa on käytettävä todisteena (Venäjän federaation rikoslain 303 §).